Vähän raskaita aikoja

On ollut aika raskas alkuvuosi mutta toivottavasti tästä on vain suunta ylöspäin. Loma häämöttää jo silmissä ja tulee niin hyvään paikkaan, että voidaan koko porukka vähän levätä.

Taloasiat ovat edelleen kesken ja siitä ei tiedä yhtään, että mikä on viimeinen lopputulos. Remontit miltei tehtynä, pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Minä en niistä kylläkään mitään tiedä, Tintti on hoitanut koko asiaa. Itse en taida tänä vuonna ole käynytkään siellä, kohta pitää varmaan käydä kun kesärenkaat ovat siellä.

Käsi itsellä vaivaa vielä aikalailla. Positiivisena juttuna oli että sain lähetteen fyssarille, joka on ollut hyvä. Fysioterapeutti teki kunnon saliohjelman ja käsittelee kättä, jotta saisin liikerataongelmat hoidettua (käden kääntymään). On ollut virkistävää käydä salilla pitkästä aikaa ja kaipasinkin jotain uutta harrastusta, koska jalkapallo sekä sähly jäivät. Tuli myös kutsu käden kuvauksiin elokuulle, joten siihen saakka pitää jaksaa jumppailla. Kädessä on edelleen nopeissa liikkeissä pistävä kipu, joka on hyvin lamauttava. Muutoin sen kanssa pärjää. Voimaa pitäisi siihen lisää saada ja sitähän siellä salilla tietysti tehdäänkin.
Nämä molemmat ovat vieneet kyllä henkistä pääomaa aikalailla ja välillä on myös ollut todella väsynyt. Parantuminen ja varsinkin valittaminen siitä häiritsee jo itseänikin. Olenkin koittanut olla mahdollisimman vähän siitä tilittämättä.

Jotta asiat eivät olisi liian helposti, niin äiti voi tällä hetkellä todella huonosti. Ihan vielä ei ole valmis tästä kertomaan, mutta joskus myöhemmin.

On niitä hyviäkin hetkiä tietysti ja paljon. Välillä vain noi huonot painavat paljon.
Lapset ovat ihania ja ilman Tinttiä tätä ei jaksaisi.

Ensi kerralla iloisempia asioita.

Yllä helmikuulta käden status, eli toinen luu ei luudu. Tämän vuoksi elokuussa vielä uusi kuvaus, että leikataanko käsi uudestaan. 

Mukava talvivisiitti Ikurin jääpuistoon. 

Pääsiäisen munajahdin tulokset. Tintin lapsuudesta tuttu tapa, että piilotetaan ympäri asuntoa pääsiäismunia. Teimme näistä lapsille kartat ja he saivat etsiä.

Alkuvuosi 2018

Vuoden alku on ollut peruskiireistä arkea ja mukavia puuhia täynnä. Vuoden vaihtuminen vietettiin Tintin kanssa Pekan ja Jennin häissä. Tosi erilainen kokemus viettää juhlissa, kun ollaan totuttu viettämään sitä kaksin (kun lapset ovat nukahtaneet siis). Kivaa oli ja juhlat olivat erittäin hyvin onnistuneet. Jokaisessa häissä on aina omanlainen tunnelma ja ihmiset ovat hyvällä fiiliksellä. Viihdyimme tosi hyvin ja saimme vielä aamulla nukkuakkin pitkään, kun olimme Tintin mummulla yötä. Lapset olivat isälläni yökylässä.
Alla kuva loppuillalta Tintin kanssa

Alla myös lasten uudesta vuodesta kuva Olkahisista

Muutoin alkuvuoteen on kuulunut Tintin papan 79-vuotisjuhlat. Juhlissa Mila keksi mukavan jutun, eli kaikki juhlavieraat saivat tarratatuoinnin. Hän oli juuri saanut Tintin äitiltä arkillisin näitä ja jokainen juhlavieras saivat vuorollaan käydä ottamassa "tatuoinnin". Tästä tuli hauska ohjelmanumero ja mukava kun aikuiset heittäytyvät aina mukaan. Alla kuva kun isopapalle tehdään tatuointia ja ilmeisesti hieman sattuu.

Kävimme yhtenä viikonloppuna myös Teiskossa hiihtelemässä ja paistamassa makkaraa. Vaikka keli ei ihan optimi ollut, niin Mila ja Max kävivät molemmat hiihtelemässä hieman ja tutustumassa tuleviin velaatan kisojen maastoihin. Oli tosi mukava nähdä Titta-tätiä ja Karia ja Tuijaa myös samalla. Vierailulle tuli mittaa yli 8 tuntia mutta lapset jaksoivat kyllä hienosti.
Alla kuvassa Max hiihtelee Titan kanssa.

Hiihtelyn jälkeen Titta ja Anne saivat hyvän idean lumiukon rakentamisesta ja lapset saivat myös osallistua talkoisiin.

Itselläni käsi on ollut aika stabiilissa tilassa muutaman kuukauden. Olen ottanut hieman voimaharjoittelua mukaan, että saisi voimaa käteen. Ensimmäiset kolme kuukautta piti olla rasittamatta kättä laisinkaan, ainoastaa jumpata. Kävin sairauslomani aikana jokainen päivä kävelemässä, että pysyisi jossain kunnossa.

Alla kuvassa myös marraskuulta kuva, jolloin käsi oli vielä ns. auki eli ei ollut luutunut kiinni.

Tällä hetkellä ei pysty punnertamaan, mutta lankkuun käsi jo taipuu. Motoriikassa on myös pientä heittoa ja liikerajoite haittaa joitain asioita. Käsi ei taivu kunnolla luonnolliseen asentoon ja nopeat liikkeet vihlovat hurjan kovasti. Tuntuu että nyt kun saa rasittaa kättä, niin on myös huomattavasti kipeämpi.

Henkisesti on ollut melko raskasta, kun kaikki harrastamani lajit ovat jääneet käytännössä pois. Pystyn kuntopiirissä ja juoksemassa käymään, mutta salibandy ja beach-volleytä ei pysty luonnollisesti pelaamaan. Kaipaisin joukkueurheilua huomattavasti ja olen koittanut keksiä jotain uutta lajia, mitä voisi harrastaa. Joogaa olen myös silloin tällöin tehnyt. Parin viikon päästä on taas käden kuvaukset ja lääkäri, niin toivottavasti saisi hieman taas lisätietoa liikerajoituksista yms.
On varmasti yksi vaikeimpia asioita, mitä itselleni on tapahtunut tai varmasti vaikein. Henkisesti ja fyysisesti.

Tintin papan juhlissa sain komea kukkasen koristamaan käteni arpea.

Vuosikatsaus 2017, osa 1

Taas yksi vuosi nopeasti pyörähtänyt ja paljon taas tapahtui. Päällimmäisenä mielessä taitaa olla tietysti itsellä käden katkeaminen ja sen kuntoutus, muutto Tampereelle, lapsille ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka. Tarkemmin alempana.

Alkuvuodesta isoimpana jäi mieleen helmikuun Oslon matka, jonka sain Tintiltä joululahjaksi. Lähdimme katsomaan The Weeknd:n keikkaa ja olimme pari päivää reissussa. Reissuhan alkoi kyllä melko hölmoissä merkeissä, kun kävelimme kohti hotellia niin Tintti astui huonosti ja nilkka taittui ympäri.. Ensin sillä pystyi kävelemään jonkin verran, mutta yöllä oli jo niin huonona että ei oikein kestänyt kävelyä. Käytiin sitten hakemassa nilkkatuki siihen ja sillä vähän paremmin pystyi kävelemään, mikä tietysti oli onni ettei koko reissu mennyt siihen.

Yhtään kuvaa en näköjään ole saanut keikalta otettua, missä itse artisti näkyisi. Alla olevassa on varmaan tarkin :D

No keikka oli huikea elämys, joka jäi kyllä unohtumattomana mieleen.
Tintin kanssa on kyllä aina upea reissata ja varsinkin nyt kun ollut haastavia vuosia kämppäasioiden kanssa, niin näillä jaksaa taas vähän paremmin.

Maaliskuussa vietettiin sitten Milan 4-vuotis synttäreitä. Silloin jo aloin itse olemaan ihan kypsä asumaan kolmiossamme ja koko Ylöjärvi tuntui aivan vastenmieliseltä ajatukselta. Synttärit on kyllä aina huippuja ja varsinkin lasten. Se ilo on niin mahtavaa ja aitoa.



Nyt kun kirjoittelen näitä miltei vuosi jälkeenpäin, niin en kyllä hirveästi jäänyt Ylöjärveltä mitään kaipaamaan. Ihanaa myös on että lapset sopeutuvat niin hyvin kaikkeen, heille tuokin aika oli iso seikkailu.

Seuraavana mieleenpainuvana hetkenä olivat Velaatan hiihtokisat. Milahan olikin jo 2016 kisoissa ja taisi olla neljäs. Tänä vuonna hänellä olikin sitten ikäetu omalla puolella ja voitti kisan. Nuo lasten hiihtäminen on kyllä hauskan näköistä puuhaa, käytännössä siinä kävellään sukset jalassa.
Max ei innostunut hiihtämisestä, mutta hauskuutti kyllä koko porukkaa Batman-viitta päällään. Supersankarit ovat muutoinkin iskostuneet hyvin Maxiin. Välillä on kausia että Batman on paras, sitten hämähäkkimies, Hulk, NinjaGo yms. :)



Toukokuussa alkoi muutto Tampereelle olemaan sitten hyvin lähellä. Alla oleva kuva taisi olla viimeinen minkä Ylöjärveltä otin. Töistä kotio tullessani Tintti oli lasten kanssa järjestänyt parvekkeellemme piknikin muuttolaatikon päälle. Kiva yllätys ja tietysti kertoo Tintistä paljon, hän aina toisinaan näitä tekee ja saa lapset mukaan.

Seuraavaksi sitten lisää kesästä ja loppuvuodesta. 

Iloisia juttuja

Jee, musta tuli viime viikolla eno. Kylläpä oli erilainen tunne, kun niin läheinen kuin sisko saa lapsen. Ensinnäkin hänen synnytystä jännitti niin paljon ja muutenkin koko raskaus tuntui hyvin erilaiselta, kuin esimerkiksi kavereiden. Oli ihana saada pitää sylissä 3,5 kiloista pienta poikaa ja lapsillehan tämä oli niin iso juttu. Molemmat saivat pitää sylissä ja olivat niin innoissaan. Alla kuvat myös tästä.



Lapset on muutenkin olleet tosi ihania viime aikoina. Pari juttua tuli mieleen heidän sanomisista:
Ensin Max oli Tintin kanssa ollut kaupoilla ja olivat olleet valitsemassa kummitytöllemme lahjaa. Kassalla oli ollut mukava henkilö, joka oli kysynyt että otatko vielä tikkarin lähtiessä ja Maxin empiessä, oli henkilö sanonut että voit myös ottaa toisen. Max sanoi hänelle, että hän ottaa siskolleen kotio, koska he rakastavat niin paljon toisiaan.. <3
Olen nyt nukuttanut Milaa viime aikoina ja hänelle tulee paljon asioita aina siinä nukahtamisen lähellä paljon asioita mieleen. Eilen tuli kyllä tosi ihana lause häneltä, kun sanoin hänelle kauniita unia niin hän vastasi: Iskä, mää rakastan sua kuuhun ja takaisin..
On noi ihania <3

Käsi poikki

Niinpä. Katkaisin kädestäni kolme viikkoa sitten kyyner-ja värttinäluut jalkapallopelissä. Vaarattomassa tilanteessa horjahdin ja otin kädelläni kaatumisen vastaan. Vasen käteni jäi hieman selän taakse suoraksi ns. jumiin. Kuulin hyvin inhottavan kuuloisen rasahduksen ja toivoin pienen hetken että olisin kaatunut ison oksan yms. sellaisen päälle. Sekunneissa tämä selvisi että käsi meni pahasti, koska käsi roikkui vain lihaksien varassa.
Tilanteessa sain pidettyä hyvin rauhallisuuden ja järjen päässä. Joukkuekaverit auttoivat yleisissä toimissa, eli puhelin autosta ja soitto ambulanssiin. Sain myös ilmoitettua Tintille ja sovittua että palauttavat auton. Ambulanssi tuli kohtuullisen nopeasti ja kivut eivät vielä kovasti alkaneet, kun sai pidettyä käden kiinni rintaa vasten.
Ambulanssissa tehtiin ensihoito ja annettiin kipulääkettä. Käden liikuttaminen alkoi tässä kohtaa jo sattua pienessäkin liikkeessä. Lähihoitajat laittoivat ilmalastan tukemaan kättä ja matka alkoi kohti sairaalaa. Matka ei ollut onneksi hirvittävän pitkä ja olo oli yllättävän hyvä. Tämä tietysti johtui lääkkeistä jota sain ja minulla ei ollut tietoa vielä kuinka pahasti käsi meni. Olin siinä luulossa että kädessä on joku pieni hiusmurtuma ja pääsen aamuksi kotio.
Acutassa odotusaika oli hyvin pitkä ja Tintti joutui myös odottamaan ainakin tunnin ennen kuin pääsi luokseni. Hän luki ajatuksiani ja toi laturin puhelimeen sekä vaatteita. Ilmalasta otettiin myös pois ja odottelin kuviin pääsyä 1-2 h. Käsi oli silloin vieressäni ilman mitään tukia, en pystynyt käytännössä liikkumaan mihinkään ja makasin pelikamat päällä. Tintti kertoi että olin ollut tulossa aamulla jo kotio ja hän kertoikin, että hän näki heti kädestä että on pahasti mennyt.
Kuvissa käynti olikin sitten todella tuskainen, koska piti saada käsi liikutettua röngten-koneen alle ja eri kulmista. Tämän jälkeen kävin myös hoitajan avustuksella vessassa ja otin piilarit pois.
Kuvien ottamisen jälkeen, hoitaja tuli sanomaan että haluatko että hän ottaa puhelimella kuvan murtumista? Tottakai halusin ja siinä oikeastaan tiesinkin jo että käsi on mennyt pahasti.
Alla tämä kuva.


Tämän jälkeen odottelin että vahtimestari(?!) tuli yhdessä hoitajan kanssa laittamaan väliaikaisen kipsin käteen. Tämä oli myös hyvin kivulias operaatio, mutta tämän jälkeen käteen tuli paljon parempi olo koska pystyin jotenkin liikkumaan. Tuli myös tieto että en pääse leikkaukseen ja sain syödä jotain. Olin syönyt ennen peliäni joskus illalla viimeksi, joten nälkä ja varsinkin jano oli kova.

Ohessa kuva kun odottelin osastolle siirtymistä. Edelleen pelikamoissa odottelin, mutta sain kuitenkin jo otettua nappikset ja säärisuojat pois. Melko nopeasti tämän jälkeen siirryin sitten TAYSin ortopediselle osastolle ja kello oli n. puoli neljä.

Osastolla menikin sitten seuraavat neljä päivää samanlaista rataa. Aamulla odottelin että pääsenkö leikkaukseen ja koska itselläni ei ollut avomurtumaa, niin olin aina jonon hännillä. Inhottava puoli oli että en saanut syödä aamupalaa enkä ruokaa ollenkaan vaan piti odotella pääsyä leikkaukseen. Puoli neljän aikaan tuli aina tietoa että en pääse ja leikkaukseni siirtyy seuraavaan päivään. Päivät menivät kohtuu hyvin ja kivut olivat hyvin hallinnassa. Tunsin liikuttaessa kuitenkin aina sen että luut koskettivat toisiaan, tämä oli hyvin inhottava ja kivualiasta. Paikallaan ollessa ei ollut mitään ongelmaa ja katselin iPadilta tiesmitä ohjelmia päivät. Iltaisin Tintti tuli lasten kanssa katsomaan, tämä olikin sitten itselleni hyvin tärkeää. Tintti oli muutenkin tosi ihana, vaikka hänellä oli varmasti hyvin raskaat päivät.


Leikkaukseen pääsin sitten perjantaina eli kolme päivää tapahtuman jälkeen. Leikkaus piti tehdä paikallispuudutuksella joka pelotti itseäni hyvin paljon. Kun minut siirrettiin odottelemaan leikkausta, niin sain jotain lääkettä joka laittoi väsyttämään. Taisin torkkua jonkin aikaa ja anestesialääkärikin vaihtui matkalla. Hän kävi kertaalleen kysymässä, mikä on käden tilanne ja sanoin että osa sormista vielä toimii. Tämä piti mennä ohi, mutta kun minua kärrättiin leikkaussaliin niin minusta tuntui samalta ja liian tarkalta. Anestesialääkäri otti oikeasta kädestä kihlasormusta pois, joka olin siirtänyt Acutan hoitajien pyynnöstä vasemmasta oikeaan käteen. Pian irroittamisen jälkeen lääkäri alkoi operoimaan kättäni. Hän ei ollut esittäytynyt minulle missään kohtaan ja kuulin vain hänen juttelevan jonkun toisen henkilön kanssa. Tunsin hyvin kovaa kipua kun he tekivät kädelleni jotain. Anestesialääkäri huomasi tämän ja nopeasti antoi minulle kasvonaamarista jotain. Nukahdin hyvin nopeasti ja n. 5h tästä heräsin heräämöstä
Olin hyvin nopeasti omasta mielestäni hyvin järjissäni ja kysyinkin samantien miten leikkaus meni. He kertoivat lyhyesti että kaikki hyvin ja pääsen pian osastolle takaisin. Kysyin että onko mahdollista kuulla lisää tai nähdä kuvia mitä kädelleni tehtiin. Heräämöstä yksi henkilö rupesi miettimään, miten saisi kuvia tulostettua ja he touhusivat tämän kanssa jonkin aikaa. Sitten tuttu hoitaja tulikin minua hakemaan ja yksi heräämön henkilökunnasta antoi minulle muutaman kuvan mukaan. Alla näistä yksi


Osastolla ei tiedetty myöskään, miten leikkaus meni ja sanoivat että lääkäri seuraavana päivänä kertoo tarkemmin.
Seuraavana päivänä lääkärikierrolla oli uusi lääkäri, joka ei tarkemmin myöskään kertonut leikkauksesta. Sanoi vain että kaikki meni ilmeisesti hyvin. Hän antoi minulle 6 vkoa sairauslomaa ja sanoi että kättä voi käyttää kivun sallimissa rajoissa, mutta ei nostaa mitään. Fysioterapeutti kävi myös nopeasti ja näytti muutaman liikkeen. Sitten odottelinkin jo kotio pääsyä. Hoitaja toi minulle leikkauskertomuksen, josta näkyi että kädessä on nyt 13 ruuvia ja kaksi metallilevyä. Pro-supinaatio oli ollut täysi, joskin pronaatio hieman jäykempi johtuen että levy on alapuolella. Tämän enempää ei tietoa ollut, mutta olin hyvin tyytyväinen päästessäni kotio.
Kotona ensimmäiset päivät olivat hyvin vaikeita ja kättä särki todella paljon. Käsi ei suoristunut myöskään ja ranteessa oli pahoja liikesuunta-ongelmia.



Kipsiä ei tosiaan tarvinnut ja kättä voi joka päivä pestä. Tintin kanssa laskimme että 29 tikkiä/ommelta kädessä löytyy. Hyvin kertoo myös tiedottamisesta, että vasta kotona huomasin että leikkaushaavoja on kaksi (molemmin puolin kättä).
Turvotus oli myös melkoisen isoa alkuun ja verenpurkaumia tuli hauiksen kohdalle.



Nyt kun 3 viikkoa on mennyt tapahtumasta, niin kivut ovat hyvin hävinneet. Turvotus lähti jo viikon jälkeen ja olo muutenkin paljon parempi. Raskaat pari viikkoa olivat ja käteen tuli todella erikoisia ja kovia kipuja. Käsi ei vieläkään suoristu täysin ja ranne ei taivu kunnolla, mutta eteenpäin on menty. Pystyn jo auttavasti toimimaan kädellä, esimerkiksi tätä pystyn vähän kirjoittamaan.
On tässä kaikenlaisia ajatuksia ollut ja harmittanut välillä tosi kovasti. Kävely on auttanut ja samalla saanut kuunnella musiikkia. Kivut varsinkin ensimmäisinä viikkoina olivat niin kovia ja en osannut oikein suhtautua asioihin, niin en jaksanut oikein mitään kotona.
Kokemuksena ihan kamala ja tällä hetkellä on fiilis että ei ikinä enään jalkapalloa. Tintti on ollut niin iso apu ja tuki kaikessa. Olen onnekas ja onnellinen, että hän on vieressäni. Sekä tietysti lapset, ihania ja rehellisiä kaikessa.
<3

Kesäloman alkutunnelmista.

Kesäloma oli ja meni. Mitä jäi käteen.. yhdessä oloa, paljon matkustamista, rentoutumista ja hyvää fiilistä. Jäin itse juhannuksesta lomille ja Tintti viikkoa myöhemmin. Alkuun tässä muutamia otoksia juhannuksesta ja Maxin synttäreistä.



Juhannusta vietittiin olkahisissa mukavissa tunnelmissa. Juuri olemme matkalla kääntämään soutuvenettä rannasta.


Tuli myös tehtyä vihta! Tarvitsin hieman kuitenkin Mariannen ja Isän apua, mutta henkilövahingoilta vältyttiin. Toisin kuin joskus pienenä, mistä aina isä jaksaa kertoa. Oltiin siis lähössä tekemään vihtaa johonkin lähimetsään, mun tehtäväksi jäi karsia risut pois vesurilta oksista. Jossain kohtaa oli oksat loppunut ja sormet tulleet tilalle. Siihen jäi mun orastava puusepän ura ja oon joutunut tekemään töitä puhumalla..
Juhannus meni tosi mukavasti ja rennosti. Ensin leikittiin lasten kanssa ja syötiin tosi hyvin. Sitten kun lapset menivät nukkumaan niin saunottiin ja istuttiin iltaa. Taisi olla kolmen jälkeen kun mentiin nukkumaan ja aamulla menikin sitten mukavasti, kun molemmat lapset olivat mummin ja papan luona niin saatiin nukkua.
Mila kertoi aamulla, että kun oli noussut yöllä sängystä niin oli käynyt katsomassa takapihalle että me ollaan vielä siellä ja mennyt takaisin nukkumaan. Aamullakin oli käynyt katsomassa, että meidän auto on vielä pihassa ja mennyt takaisin omaan sänkyyn. Iso tyttö siitä jo tulee.

Pari päivää juhannuksen jälkeen alkoivat sitten Maxin 3-vee synttärit, joita jo tuttuun malliin vietettiin useana päivänä. Alta löytyy hauska kuva Maxin erilaisista asuista, mitä se on viime aikoina käyttänyt.





































Lahjoja tuli Maxille hirmuinen määärä ja nyt kun supersankarivaihe on päällä, niin oli hauska huomata että aika samantyylisiä mitä itselläkin oli pienempänä. Iso hitti oli myös Ryhmä Hausta saatu Samppa-koira, joka liikkui. Tietenkin oli autoja, Hulk, Batman, Spiderman yms. muuta tavaraa.






Samalla vieraiden käynti sopi hyvin myös tupaantuliaisena. Olimme kuukauden verran asuneet Härmälässä.
Pian tämän jälkeen, olikin vuorossa ensimmäinen ulkomaanmatka koko perheellä. Siitä lisää myöhemmin. 

Remontti alkaa

Vihdoista viimein tuli sekin päivä, että saatiin asiat sovittua ja lähdetään tekemään remonttia. Ensimmäisenä osioina on salaojien teko, jossa ainoa osa mitä itse voi tehdä on purkaa talon ympäriltä materiaalit.
No kun tämä kokonaisuus on venynyt niin paljon niin purkaminenkin piti tehdä käytännössä heti.

Lähtötilanne näkyy alta, tai oikeastaan isä oli jo tässä kohtaa ottanut tuhannen ruuvia pois ja näkyvissä olevat laudat ovat jo irti. Ensimmäisenä siis otettiin terassilta kaikki pois että kaivinkone pääsee kulkemaan.






































Aika nopeasti saimme laudat kuskattua pois ja maatakin rupesi näkymään



Terassi oli hyvin järeästi tehty ja alta löytyi oikein kunnon piirua



Lopuksi saimme 4 tunnin työn jälkeen kaikki kasattua pois ja jäljelle jäi vielä kivetysten kasaaminen pois tieltä.


Tämä sujui mukavan nopeasti ja tiesi tämän päivän jälkeen töitä tehneensä.
Samaan aikaan Tintti oli lasten ja Tiinun kanssa kaupungilla, josta sain tälläisen mukavan kuvan myös piristämään päivää

Max tykkää kulkea Hulk-puku päällä jokapaikassa ja kerää mukavasti katseita.
Tälläistä tällä kertaa!